Sä et tiedä miltä musta tuntuu

Tänään postilaatikkoon oli saapunut tilaamani kirja ”Sä et tiedä miltä musta tuntuu”. Kirja on Aino-Kuutamo Uusitorpan kolmas järjestyksessään johon on koottu tarinoita eri julkisuuden henkilöiden kasvukivuista ja siitä miten he ovat kääntäneet vaikeudet osaksi menestys tarinaansa. Tilasin kirjan mielenkiinnosta koska ajattelin heti että tämä on loistava idea mutta osaksi myös siksi että olen itsekin kokenut omat kasvukipuni. Ylä-aste oli pahin. Oli väärin että olin ahkera koulussa ja sain hyviä arvosanoja. Oli väärin että äitini oli koulun terveydenhoitaja ja oli todella väärin etä näytin siltä miltä näytin. Olin se poika tyttö joka käveli adidaksen verkkareissa eikä käyttänyt meikkiä. Asiaa ei helpottanut että minulla on pienestä pitäen ollut vitiliigoa. Vitiliigo on iholla värimuutos. Minulta siis puuttuu väripigmentti monesta kohtaa. Pahimmassa vaiheessa taisin tehdä ennätyksen siitä kuinka monesti nimeni oli kirjoitettu tyttöjen vessan seinään ja suomenkielen opettajani heitti minut ulos luokasta koska ei pystynyt hallitsemaan minuun kohdistuvaa suunsoittoa. Silloin olin onnelinen että mamma oli terveydenhoitajani koska hänen vastaanottonsa oli lähellä.

Minulla on kuitenkin aina ollut onnekseni ihana perhe joka on tukenut ja auttanut minua kaikessa. Minulla on kaksi vanhempaa veljeä jotka ovat myös veljellisellä rakkaudellaan kiusanneet minusta kovan palan purtavaksi. ;) Kaikki eivät kuitenkaan ole niin onnekkaita. On paljon nuoria jotka ovat yksin ongelmiensa kanssa ja uskon että kun he lukevat että yksi heidän idoleistaan on joskus myös ollut se outolintu voi se auttaa heitä pääsemaan yli omat vaikeutensa.

Olen nyt päässyt kirjassa puoleen väliin ja yllätyin kuinka paljon saan itse irti kirjasta. Suosittelen kirjaa kaikille, koska kaikilla meillä on omat vaikeudet. Joillakin ne ovat menneisyydessä, toiset elävät niitä hetkiä parhaillaan ja joillekin ne ovat vasta tulevaa. Mutta on hauska lukea näiden idoleitten kertomuksia ja huomata että mä tiedän miltä niistä tuntuu! :)

Se mikä ei tapa, se vahvistaa. Totta joka sana!

Koulukuvani vuosimallia -98