Oli suuri unelmani tulla balettitanssijaksi! Äitini on aina sanonut, että osasin tanssia ennen kuin osasin edes kävellä. Treenasin kuin pöhölö 5-6 kertaa viikossa ja jätin kaiken muun tanssin takia. Kaikki muut harrastukset kuten pianonsoitto, partio ja teatteri saivat jäädä. Halusin vain tanssia. Tanssi oli ainut tapa ilmaista itseäni siinä vaiheessa kun itsevarmuuteni laulamisen suhteen oli viety jo neljännellä luokalla, epäonnistuneen laulukokeen myötä.
Olin ikionnellinen kun pääsin yläasteella Helsingin Oopperan balettilaitoksen erikoisryhmään, jossa kävin kerran kuussa treenaamassa. Junalla köröttelimme äitini kanssa kerran kuussa Kokkolasta Helsinkiin monet kerrat. Luulin, että unelmani on toteutumassa. Toisin kävin. Sain kuulla olevani väärän mallinen. Se oli viimeinen kerta kun kävin Helsingissä treenaamassa ja kotiin päästyäni heitin tossut nurkkaan.
Jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että tanssijanura ei ollut minua varten. Mutta olen myös ymmärtänyt sen, että luovuin unelmastani aivan liian helposti. Toista kertaa en sitä virhettä tee!
Lue Iltalehdestä tiestäni ”tähteyteen”!