Upeaääninen Anna Eriksson on joutunut viime aikoina kommenttiensa takia todella kovan kritiikin alle laulajakollegoidensa toimesta. Vastakirjoituksia on tullut sieltä sun täältä niin artikkeleiden muodossa, kuin avautumisina sosiaalisessa mediassa. Itsekin haastattelua lukiessa ihmettelin suu pyöreänä hänen kommenttejaan, jälleen kerran. Tämähän ei missään nimessä ole ensimmäinen kerta kun kauniin laululintusen kärkkäät kommentit ovat päässeet -tai joutuneet- median suurennuslasin alle. Miten sen nyt haluaa ottaa.
Edellisen lehtijutun jälkeen olin itsekin ottamassa kantaa hänen sanomisiinsa. Kuitenkin sen pienen ajan, mitä olen joutunut uuden julkisen ammattini takia haastatteluja antamaan, olen saanut huomata, että voit kahden tunnin ajan puhua toimittajalle jostakin sinulle tärkeästä asiasta, mutta jos yhdenkin sivulauseen sanot negatiivisen adjektiivin tahdittamana tai heität vitsillä jonkun herjan, niin johan se on otsikkona ja koko haastattelun pääaihe. Viihdekirjoitukset eivät koskaan ole mustaa valkoisella, vaikka kuinka olisivat paperille painettu. Niinkuin ei myöskään itse viihdeala.
Itse olen vasta kahden vuoden ajan tosissani tehnyt töitä laulajaurani eteen, ihan rohkeasti ja itsenäisesti ilman levy-yhtiötä. Keikkallut olen ahkerasti viimeiset 6kk. Glamouria se ei ole! Kaukana siitä. Olenkin sanonut, että tämä ala ei ole tervejärkisen hommaa. Rakkaus ja järki eivät kuitenkaan kulje käsi kädessä. Ja niinkuin parisuhteessa, välillä se on -Annan sanojen mukaan- paskaa ja välillä mahtavaa.
Kuva: Tiia Santavirta
Hienoa on kuitenkin ollut se, että asia on herättänyt keskustelua! Musiikkialalla on tiedettävästi paljon epäkohtia ja toivoisinkin, että kaikki se mahtava energia joka on pistetty tämän asian puimiseen suunnattaisiin näihin epäkohtiin!
P.S. Tätä kirjoittaessani radiosta on tullut kaksi Annan ikivihreää kappaletta! On ne vaan hyviä!