Eilen oli kotikenttäetu kun esiinnyimme Kokkola Summer Open Festivaaleilla! Tunnelma oli katossa vaikkakin Kokkolan jäähalliin olisi mahtunut muutama lisää yleisöön. Harmittavan vähän yleisöä oli siihen nähden, että samalla lavalla meidän kanssa esiintyi myös mm. Sturm und Drang ja Jesse Kaikuranta. Varsinkin, kun Kokkolassa ei hirmuisesti järjestetä vastaavia tapahtumia joihin pääsee myös alaikäiset.
Eilen tulikin taas mieleen minun mielestä yksi tämä alan suurista haasteista liittyen keikkailuun. Kuka on ”vastuussa” siitä, tulevatko ihmiset livekeikoille? Järjestäjä vai esiintyjä? Miten punnitaan, onko tapahtumaa markkinoitu tarpeeksi? Onko artisti/bändi tarpeeksi vetovoimainen ja palkkionsa arvoinen?
Tästä päästäänkin seuraavaan SUUREEN epäkohtaan johon olen keikkailussa törmännyt. Alla oleva osio on lähinnä artistiyrittäjän taistelu, eikä välttämättä sano mitään musiikinkuluttajalle. :)
Asiaan, jonka yritän raapustaa mahdollisimman lyhyesti ja selvästi:
Artisti-yrittäjä ei saa laskuttaa palkkiotaan alvillisena, koska Artisti-yrittäjää ei nähdä yrittäjänä, vaan palkkio rinnastetaan palkkaan arvolisäverolain 45§:n mukaan. Tämä tarkoittaa, että Artisti-yrittäjä ei saa vähentää alveja (majoitus 10%, muut kulut 24%) keikkailuun liittyvistä kuluista (jotka ovat n. 85%) koska kulut kuuluvavat alvittomaan myyntiin. Näin ollen artisti-yrittäjä maksaa tuloistaan muihin yrittäjiin nähden 10-24% enemmän!!
Kuitenkin, muiden artistien ja bändien tavoin, työllistän itseni lisäksi 6 henkisen crew:n ja keikkamyyjän. Vuokraan keikkabussi-ja tekniikkapalvelun joka työllistää palvelutarjoajia. Maksan myös joka kuukausi omasta tahdostani yrittäjien eläkemaksun. Miten tämä erottaa minut muista yrittäjistä?
Miksi yrittäjiin kohdistuva arvolisälaki ei voisi olla oikeuden- ja yhdenmukainen jossa kaikki keikkarintamalla olevat voittaisivat? Niin keikkamyyjä, -ostaja kuin keikkalipun ostaja?
Lähetetty iPhonesta
Kiitos eilisestä!! Onnenpäivä <3