Toisin kuin ehkä monet muut ammattimuusikot en minä ole koskaan osannut ajatella, että musiikista tulisi ammattini. Unelmoin siitä kyllä. Mutta kun kasvaa kuopuksena akateemisesti koulutetussa perheessä, on monesti urapolku valmiiksi viitoitettu ja tampattu. Sitä pitkin onkin helppo lähetä tarpomaan sen enempää sitä ajattelematta. Valitsin kuitenkin insinööriperheestäni poiketen aikoinani kauppatieteen koska koin, että kauppatiedettä voi soveltaa moneen alaan. Elämmehän kulutusmaailmassa jossa kaupanteko on aina ollut ja tulee aina olemaan läsnä, alalla kuin alalla.
Nyt 28 vuotiaana olen lopputyötä vaille maisteri (MBA), lähes 10vuotta eri aloilta työkokemusta omaava artisti/musiikintekijä/yrittäjä. Minulta usein kysytään miten päädyinkään niin monen mutkan kautta laulajaksi.
Tehdessäni matkaa – jota myös elämäksi kutsutaan- aloin pikkuhiljaa huomaamaan ja oppimaan asoita itsestäni. Koulutyöni liittyi aina jotenkin musiikki- ja viihdealaan, työssä lauloin ja tanssin kaupanhyllyjen välissä, liikuntatunteja ohjatessa nautin laulamisesta ja esiintymisestä enemmän kuin itse raudan nostamisesta jne. Musiikki oli läsnä koko ajan ja musiikki oli se joka kantoi yli huonommankin päivän. Jossain vaiheessa olikin sitten pysähdyttävä miettimään – miksi en yrittäisi tehdä intohimostani bisnestä? Lyhkäisyydessä, loppu onkin historiaa!
Nyt haluan olla mukana kannustamassa nuoria siihen, että kokeilemalla ja tekemällä sitä oppii ja löytää. Johan siellä hiekkalaatikolla oppi, että välillä tulee paha kakku ja välillä hyvä.
Lue Yle.fi uutinen asiasta täältä!