Show must go on!

Eilen oli meidän kesän viimeinen keikkamme. Keikka oli vaarassa viime metreille asti kovan flunssani takia. Muitakin jännitysmomentteja oli tarjolla mm.  tuuraava rumpali ja -kitaristi.

Puolitoista tuntia ennen keikkaa söin kourallisen lääkkeitä – antibiootista kortisoniin. Illan venue oli taivasalla. Vaikka ilma oli höyryävää, ei  keikkapaikalta löytynyt lämmintä takahuonetilaa. Puin päälleni lähes kaiken, mitä laukusta löytyi. Meillä on hyvin vaatimaton raideri. Tärkeimmät asiat siinä ovat lämmin ruoka,kahvi, tee ja vesi (ilman hiilihappoa). Teetä tai kahvia ei valitettavasti löytynyt. Sen sijan takahuoneesta löytyi kolme jallupulloa ja tapahtumajuontaja Jethro Rostedt ystävineen. Noin 10min päästä jäljellä olivat vain ystävät.

Jethro oli lavalla mestari Tauskin ja Janne Hurmeen kanssa. Tauskilla oli myös omat keikkahaasteensa. Hänen jalkansa oli kipsissä mutta komiasti hänen äänensä silti soi. Herrojen keikka oli 15 minuuttia yliajalla, mutta vieläkään ei hittibiisejä oltu kuultu. Minä istuin ja palelin pakun tankapenkillä ja mietin strategioita keikalle. Mitä jätän laulamatta, jotta ääni kestäisi loppuun asti? Mitä bändi tekee sillä välin, kun minun pitää käydä niistämässä? Jos vielä perun keikan, niin onko minulla varaa maksaa bändille ja crew:lle palkat ja tekniikan kulut?

Vihdoin Sinä vain ja Kirje kajahtivat äänentoistosta pihalle. Osaan molempien sanat ulkoa ja hippokampukseni sykkii nuoruudenmuistoja. Minua naurattaa koko tilanne. Millä muulla alalla mennään töihin jalka kipsissä ja keuhkokuumeen riskillä?

Jethro oli taas kivunnut lavalle ”Kohta tulee se Jannika B, se Apulannan…”. Onneksi yskänkohtaukseni peitti lopun. Vihdoin meidän keikka alkoi – 30minuuttia myöhässä. Pimeys oli laskeutunut kauniin hunnun lailla yllemme. Ajattelin, että ”Kyllähän me tästä selvitään”. Ensimmäisessä kertosäkeessa selvisi, kuinka paha ääneni tilanne olikaan. Sitä ei kertakaikkiaan ollut.

Katsoin hätääntyneenä bändiä ja yleisöä, jotka olivat vähintäänkin yhtä hätääntyneitä ja ihmeessään tilanteesa. ”Mitä hemmettiä nyt tapahtuu?” Keikka vedettiin loppuun. Kiitos yleisön toiveikkaiden ja tsemppaavien katseiden takia.

Keikan jälkeen edessä oli vielä 3 tunnin kotimatka ja maanantain TV-kuvaukset, jossa pitäisi laulaa. Nukkumaan pääsin klo 02:00 ja klo 07:00 olen herännyt hengittämään höyryä, kun en saa pöpön takia nukuttua. Ääntä minulla ei enää ole.

Kaikki tämä yllä on täysin normaalia alallamme. Loppuunmyydyt stadionkeikat ovat vain yksi neljäsosa sokerinmurusta kakussa – murunen, joka tarjotaan vain harvoille.

Kaikesta huolimatta tämä on maailman siistein työ, mutta harva osaa sitä arvostaa – paitsi me hullut artisti, jotka pidämme siitä kiinni hampain ja kynsin – ja jopa terveytemme kustannuksella. Show must go on!

Kuva: Kreetta Järvenpää

Nähdään taas syksyn keikoilla!! <3

J

Tulevat keikat:

17.9 Elämä lapselle konsertti

20.9 Casino Helsinki Show & Party

Katso loput keikat täältä: Jannika B – keikat

3 thoughts on “Show must go on!

  1. Ihanaa tsemppausta Jannika. Muista kuitenkin pitää pientä taukoa ja parannella tauti pois kunnolla ennen kuin on liian myöhäistä. Lääkkeiden voimalla puolikuntoisena jaksaa jonkun aikaa ja sitten voikin tulla täysstoppi :/ Nimim. Kokemusta on

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *